Ja se pieni, pirskahteleva ja eloisa paikka sijaitsee Etelä-Pohjanmaan mannuilla, Seinäjoella. Se on paikka, jonne eräs erikoislaatuinen, viisas kansa vaeltaa intoa puhkuen, pilke silmissä, suupielet korvissa ja kaljat koreissa kesäkuu toisensa jälkeen. Toiset heistä puksuttavat junilla tai bussailevat, toiset tulevat kimppakyytiautoilla ja kai jotkut seisovat peukku pystyssä tienpenkassakin - itse en ole moista kokeillut. Määränpää on kuitenkin kaikilla sama.
Ja se on paikka, jonne kansa kokoontuu hilpeilemään, hauskanpitoon. Joillekin se tarkoittaa sitä, että bändiaikataulusta alleviivataan punaisella tussilla kaikista mielenkiintoisimmat (ja niihin kaikista tärkeimpiin, joita ei saa missään nimessä unohtaa, laitetaan vielä huutomerkki tai piirretään sydän ympärille) ja sitten kierrellään lavalta toiselle aistimassa korvilla ja heilumassa musiikin tahdissa. Keinuntaa puolelta toiselle, laulantaa, kiljahduksia, tönimistä, varpaiden päälle astumista, vierustoveriin tukeutumista, tanssahtelemista, välillä virvoketeltassa piipahtamista...
Joillekin se tarkoittaa sitä, että vietetään suurin osa ajasta teltta-alueilla. Käydään itse paikanpäälläkin, jos siltä tuntuu -fiilistellään. Jos tuntuu houkuttelevammalta avata vielä muutamat mallasjuomapulloset, niin sitten ne avataan ja käydään vasta myöhemmin kuuntelemassa sointuja - jos silloinkaan. Kiire ei ole mihinkään. Paitsi korkeintaan lähimarkettiin hakemaan juoma- ja ruokatäydennystä ennen ovien viimeistä sulkeutumista. Auringosta (ja toisista) nauttimista, kaveroitumista, naurunpyrskähdyksiä, muiskauksia, kilinää ja kolinaa, puheensorinaa, epämääräistä laulantaa...
Ja onhan tietysti niitä välimaastoihmisiä, jotka tulevat paikalle pääasiassa vain kuuntelemaan musisointia, mutta eivät silti halua jäädä paitsi siitäkään, kun kello kolme yöllä leirintäalueella joku päättää laittaa letkajenkaksi.
Erilaiset ovat syyt tällä kansalla siihen, miksi he paikalle saapuvat, mutta hymyssäsuin he kaikki silti kulkevat. Ja sieltä pois lähtevät. Haikeina mutta iloisina. Haikeina siitä syystä, että taas on odotettava vuosi. Haikeina siitä syystä, että tapasi jonkun kivan ihmisen, mutta ei muistanut kysyä, minkä puhelinoperaattorin asiakas hän on. Haikeina, koska jostain kumman syystä kuvat eivät etenekään tietoisuuteen asti, vaan niiden matkan kulku päättyy ennen lampun syttymistä - muisti ei toimi niin kuin sen pitäisi toimia. Muistaa vain sen, että samoin taisi käydä edellisenäkin vuonna...
Mutta se paikka, tosiaan. Se paikka on nimeltään Törnävä:
TaisinÖrvelehtiäRiehaantuessaniNiinÄllistyttävänVapaamielisestäÄksönistä.
Ja niin taidat sinäkin.
- Senna -
